Irrallinen vastakappale

Blondi ja minä käymme tietyissä tilanteissa totaalisen eri taajuuksilla. Kun aamulla heräämme, olen ehtinyt ovesta ulos ennen kuin blondi on noussut sängystä. Jos lähdemme ex tempore jonnekin, kiskaisen vaatteet päälle ja menoksi, kun taas blondi seisoo, hieman kärjistäen, makuuhuoneessa, keittiössä, eteisessä tovin, toisen ja kolmannenkin odottaen, että hänen ajatuksensa pääsevät mukaan muutokseen. Tämä piirteidemme erilaisuus ei ole kuitenkaan rasite vaan näen blondin "jumittamisen" hyvinkin hellyttävä piirteenä. Hän saa aikansa, ja pää pysyy mukana.

Kuitenkin joskus harvemmin tulee tilanteita, jolloin pää ei pysy mukana. Tällöin vauhtia on ollut liikaa, eikä pysähtymiseen ole ollut mahdollisuutta. Tänään kävi seuraavaa. Blondilla oli ollut piiitkä puhelu töissä, jonka päätyttyä hän oli jo myöhässä (ei blondin tapaista) tyttäreni tapaamisesta. Pikainen soitto myöhästymisen johdosta ja äkkilähtö töistä (ei sovi blondin päälle). Tapaamisesta pahoittelut ja tyttäreni imaisi pienen herneen nenäonteloon (turhaa, mutta varmastikin lisäsi blondin irrallisuuden tunnette). Blondi tulee kotiin pakkaamaan aikaista työmatkaa varten. Hän turhautuu lisää, koska illalla on vielä liikunnallisen kurssin ensimmäinen kerta, josta ei voi olla pois ja yleensä vielä myöhäinen liikuntasuoritus heikentään hänen unenlaatuaan.

Saavun kotiin kävelyltä toisen tyttäreni kanssa. Vaihdamme halin blondin kanssa ja päivitämme päivän kuulumisia. Blondi tulee kainalooni ja kertoo edellä kerrotun tarinan. Hän mainitsee hieman surkeana, että hänellä on hyvin irrallinen fiilis ja painaa päänsä rinnalleni. Silittelen hänen hiuksiaan ja kasvojaan. Annan käteni viipyllä hänen poskillaan. Tartun hieman voimakkaammin hiuksiin ja käännän kasvot kohti omiani. Silittelen ja taputtelen hänen poskiaan. Hetken päästä painan hänet hiuksista mahallaan polvieni päälle. Lasken housut polviin ja lämmitän hänen pakarat avokämmenilläni. Blondi sanoo muutaman otteeseen "sattuu" ja yrittää karkuun, mutta painan hänet tiukasti alas. Jatkan kunnes hän päästää irti ja antaa itkun tulla. Irrallisuus vaihtui kiitokseen.

*****

Blondi: Kiireellä lähteminen ei ole koskaan sopinut minulle. Kykenen lähtemään tarvittaessa nopeasti, kunhan tiedän aikataulun etukäteen. Peikon kertomalle työmatkalle minulla oli aamulla tiukka aikataulu, mutta asialla ei ollut merkitystä, kun tiesin etukäteen, että minulla oli puoli tuntia aikaa herätä, käydä aamupesulla, pukea vaatteet päälle ja juoda iso muki kahvia. Lähtemisiä varten tarvitsen aikaa sisäiseen rauhoittumiseen, en meikkaamiseen tai vaatteiden valitsemiseen.

Peikko tuntee minut jo hyvin. Kun lähdemme yhdessä jonnekin, kerron aina, että nyt voit alkaa valmistautua lähtöön, mä alan olla valmis. Tämä tarkoittaa sitä, että pääni on valmistautunut siirtymään. Olen saanut lähteä rauhassa. Ajatuksella. Hengittää. Tarkastaa, että tärkeät tavarat ovat mukana. Aina ei ole tietenkään ollut näin, vaan suhteemme alkuaikoina Peikon oli hankala hahmottaa, mistä oli kysymys. Koska hän vain lähtee.

En juuri muista näkemiäni unia, mutta yksi toistuva uni minulla on. Minulla on kiire jonnekin, yleensä matkalle, joka vaatii pakkaamista. Aikaa lähdölle ja pakkaamiselle on kuitenkin vain vähän. Uni ei ole erityisen ahdistava, mutta toistuu. Todellisuudessa minulla on harvoin kiire minnekään, ja jos matkustan, niin pakkaan aina edellisenä iltana. Haluan pakata rauhassa ja ajatuksella. Tottuneena pakkaajana suoriudun toimenpiteestä nopeasti mutta tärkeää on, ettei pakkaamiseen liity kiireen tuntua. Kerään rauhassa tavarat, laitan ne kassiin ja käyn lopuksi vielä mielessäni läpi, että kaikki tärkeät asiat tulivat mukaan. Aamulla tsekkaan vielä, että mahdolliset matkustusasiakirjat, migreenilääkkeet ja lompakko ovat mukana. Kaiken muun kun saa tarvittaessa ostettua.

Kun töissä on hektinen työpäivä, en lähde työpaikalta siltä seisomalta. Hektisyys töissä ei haittaa -päinvastoin, se tuo usein energiaa. Teen töitä tehokkaasti ja kykenen töissä hyppäämään nopella temmolla tilanteesta toiseen ilman ennakkovaroituksia. Mutta se lähteminen. Siirtyminen. Siihen tarvitsen rauhan. Laitan rauhassa koneen kiinni, siivoan työpöydän, saatan istahtaa hetken ja vain ihmetellä. Sitten olen valmis lähtemään.

Jos joudun lähtemään nopeasti, ei pääni ehdi mukaan. Olo on sekä fyysisesti että psyykkisesti huono. Irrallinen. Tunteesta on omin voimin erittäin haastava irrottautua. Tunnistan piirteen onneksi hyvin, joten teen lähdöt sellaisiksi, että selviän niistä minulle luontaisella tavalla.

Olen onnekas, koska saan valita työaikani itse. Arkiaamuisin nautin rauhallisista aamuherätyksistä. Herään samaan aikaan kuin Peikko ja lapsi eli seiskalta, mutta nousen sängystä vasta viimeisenä. Fiilistelen ja heräilen rauhassa. Juon ison mukin kahvia, syön aamupalan, luen lehtiä netistä. Joskus kirjaa. Olen töissä ennen yhdeksää ja pääsen lähtemään kotiin minulle riittävän aikaisin.

Kiitos Peikko tarpeellisesta terapiapiiskauksesta, joka sai irrallisuuden tunteen väistymään. Siihen päälle vielä puolentoista tunnin astangajoogaharjoitus, niin keho ja mieli olivat taas tasapainossa.

Menkää rauhassa!

Pervot, jotka vihaavat miehiä, jotka eivät ymmärrä sanaa ei

Olen joskus kirjoittanut huhuista ja varoitteluista, mutta kun pikkusisko kirjoitti upean tekstin paskapuheesta (go Shriverini), sitten samaa asiaa pohdittiin blondin postauksen kommenttiraidoilla, ja kun vielä itsekin olen päässyt tätä samaa herkkua maistamaan, niin lienee hyvä hetki kierrättää omaakin ongelmajätettäni.

Varoittelua on ytimekkäästi kahta sorttia, aiheellista ja aiheetonta. Sama pätee myös varoittelijoista varoitteleviin. Motiivit näihin varoituksiin ovat mitä monimuotoisemmat, joskin uskon että yli 90% tapauksista menee joko mustasukkaisuuden, katkeruuden tai kateellisuuden piikkiin. Exät, exän nyksät ja nyksän exät ovat loistava ja helppo kohde. Samalla kun kirjoittaa uuteen treffi-ilmoitukseensa olevansa keskustelutaitoinen, voi puskaratioon tuutata eetterillisen sontaa exästään. Tuleepa samalla nostettua vähän kolhiintua itsetuntoa toisten kustannuksella.

Kateellisuus on uskomaton luonnonvara. Ärsyttävän naapurin uusi Mersu vituttaa, vaikka kuinka tietäisi, että velalla se hankittiin. Saatika jos keskustelupalstalla olet ollut eri mieltä toisen massun kanssa piiskaustekniikasta ja joku sattuu kysäisemään mielipidettä tästä henkilötä, niin kusipään paperit siitä eteenpäin jaellaan.

Asiathan monimutkaistuvat, ainakin miesten keskuudessa, jos kuvioihin sotketaan uusi tai kokematon subi. Jos tämä subi vielä laittaa deitti-ilmoituksen ja keskustelee muutaman ehdokkaan kanssa ja jopa vähän ristiin. Saattaa subirukka tarvita vähintään vuokaaviota, jotta saa varoittelijoiden varoittelijoista varoittelevat kansiin ja järjestykseen.

Itse olen leikkinyt liikennevaloilla, kun sitä on pyydetty. Useimmiten näytän vihreää valoa, kertomalla, etten tunne ko. Herraa tai subia muuten kuin nettikeskusteluiden perusteella eli en juuri ollenkaan. Toisaalta usein tarjoudun kyselemään yhdeltä luotettavalta taholta lisää, mutta vain tältä yhdeltä, johon kovasti luotan. Jos satun tietämään tai taholta kuulemaan jotain epäilyttävää, kerron sen sellaisena eteenpäin. En kerro asiaa totuutena, jollen ole siitä varma, vaan kerron että tällainen huhu liikkuu, jolloin henkilö voi itse kysellä asianomaiselta lisää. Mutta voin sanoa, että kyllä se silti kirpaisee, jos joku leikkikaveri kysyy suositusta toisesta Masterista. Takaraivossa hakkaa ajatus, että en minä sinua kenellekään muulle halua - en, vaikka et ole minun. En, vaikka meillä ei ole suhdetta. En vaikka minulla ei olisi sinulle aikaa. Silti sormeni ovat painautuneet vihreälle napille. Ei toisen onni ja mahdollisuus saisi olla muilta pois.

Tutkimuksen mukaan softan kehityksessä löydetyt bugit korreloivat suoraan siiheen, paljonko bugeja on vielä löytymättä. Eikä suinkaan niin, että jos softasta löytyy paljon bugeja, voisi olettaa, että niitä ei ole enää paljoa jäljellä. Vaan juuri päinvastoin. Haluaisin väittää, että sama koskee huhuja. Omiin korviini on kantautunut kaksi huhua itsestäni, joten olen varma, että ainakin toinen mokoma vielä leijailee vapaana. Sinänsä lienee kohtalon ironiaa, että se ainoa kerta, kun olisin jotenkin voinut huhun itsestäni hyväksyä, ei ole siirtynyt puskaradion lähetyksiin. Tai enhän voi olla varma, onko radioni vain väärällä taajuudella.

Olen kerran ollut todistamassa humalaisen truumassun väkivallantekoa, jonka hän selvittyään lajitteli tietenkin normaalin BDSM-kuvionsa alle. Olin eri mieltä ja aloitin keskustelun hänen kanssaan. Keskustelussa oli mukana muitakin henkilöitä. Tämän väkivallanteon jälkimainingeissa kaksi subia vaihtoi hamsteriaan, ja tietenkin syy oli minun. Siltikin vaikka kumpikaan subi ei "siirtynyt" minulle tai sitä olisin edes yrittänyt. Mutta mikä parasta, en enää edes muista sitä huhua, joka lähti minusta liikkeelle. Ja mikä mukavinta - tästä herrasta on välillä kyselty suosituksia.

Olin kerran bileissä menossa piiskaamaan erästä kaunista neitoa. Piiskauksen jälkeen häntä lähestyi pariskunta, joka kertoi Peikon oleva mies, joka ei ymmärrä sanaa EI. Myöhemmin sain kuulla, että samainen pariskunta olisi yrittänyt houkutella piiskattavaani kolmanneksi pyöräksi siinä onnistumatta. Huoh. Mutta tiedoksi tälle pariskunnilla ja miksei muillekin. En ymmärrä leikkiessäni sanaa EI, vaan rakastan sitä. Mieluiten kuulen sen turhautuneena, kiihkeänä, orgasmin hetkellä tai piiskan iskeytyessä ihoon. Jos vastakappaleeni haluaa oikeasti lopettaa hän tietää minkä väristä nappia hän painaa.

Blondi: Kohtaamisia

Maaliskuu. Olen juuri aloittanut vuoden kestävän täydennyskoulutuksen. Tiedän, että koulutuksessa tullaan faktatiedon opiskelun lisäksi sukeltamaan syvälle omaan mieleen. Tunnistamaan omia varjoja ja kipupisteitä. Osatakseen paremmin auttaa muita.  Opiskelen reilun parinkymmenen hengen naisryhmässä, olemme ympäri Suomen eri kaupungeista.

Ensimmäinen opiskelupäivä. Teemme parityöskentelynä haastattelua ja harjoittelemme tekniikkaa, jolla kartoitetaan henkilön taustaperhettä. Vieressäni istuu kaunis vaalea nainen. Hentorakenteinen. Pitkät, kullanvaaleat, kiharat hiukset. Tyyli äärimmäisen naisellinen. Hiukset letitetty pitkälle palmikolle – palmikko laskeutuu toisen olkapään päälle kiertäen lähes rinnoille asti. Koruja. Paljon kimaltelevia koruja. Ei kuitenkaan mitään halpaa, vaan tyylikästä. Tyttömäiset pastellisävyiset vaatteet. Fyysisesti aika tarkalleen minun vastakohtani. Älykäs, hyvä ihmistuntija, osaava ammattilainen. Käymme vuorotellen haastatellen läpi omat perheemme ja puhumme perheistämme ja itsestämme.

Aikaa kuluu ja kohtaamme koulutuksessa säännöllisesti.

On kesän loppu. Elokuu. Helteisistä helteisin ilma. Olemme koulutuksessa intensiivijaksolla eräällä maatilalla. Vanhan navetan ylisillä, josta on rakennettu juhla- ja koulutustila.  Teemme raskasta henkilökohtaista työskentelyä draaman keinoin. Minä olen näyttämöllä ja työstän omaa ulkopuolisuuden tunnettani, joka aktivoituu yleensä naisryhmissä – sellaisten täydellisten naisten seurassa. Sellaisten, joilla on aviomies, kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto, koira. Sellainen siisti, sovinnainen, ahdaskatseinen paketti, jossa ei tarvitse uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Tunnen aina olevani erilainen. Ulkopuolinen. En huonompi tai parempi kuin muut, ainoastaan erilainen. Ohjaaja pyytää minua valitsemaan lavalla ryhmäläisistä täydellisten naisten ringin.

Valitsen ryhmästä henkilöt, joiden kanssa olen ollut vähiten tekemisissä koulutuksen aikana. Jotka ovat ulkoisesti kauniita ja vaaleita, naisellisia. Yksi täydellisistä naisista on se vaalea, naisellinen, jonka kanssa tein perhehaastatteluja koulutuksen alussa.

En ajattele, etteivätkö nämä naiset olisi käyneet läpi isoja asioita omassa elämässään tai että he oikeasti olisivat jotenkin täydellisiä. Valitsen heidät melko puhtaasti ulkonäön ja naisellisen olemuksen perusteella. Olemme näyttämöllä lähes puolitoista tuntia. Saan isoja oivalluksia. Itken. Suren. Kohtaan lapsuudestani asioita, joita en ole aiemmin täysin sisäistänyt. Ja ymmärrän taas jälleen kerran paremmin itseäni ja sitä, mistä ulkopuolisuudentunteeni kumpuaa.

Minun täydellisten naisten määrittelyni herättää rinkiin valituissa naisissa vahvoja negatiivisia tunteita. Osa kokee valinnan henkilökohtaisena loukkauksena, ja valinta saa aikaan rajuja reaktioita. Vihaa, itkua, epätoivoa. Ymmärrän, että kyse ei ole minusta vaan siitä, että työskentely ja roolit osuivat johonkin näiden naisten omaan, henkilökohtaiseen kipupisteeseen.

Vihan tunne on läsnä hyvin voimakkaasti vielä seuraavana koulutuspäivänä ja puramme ryhmässä asiaa. Lisää itkua. Lopuksi kuitenkin myös naurua ja tasapainoa. Jossain välissä pidämme tauon. Se vaalea, naisellisista naisellisin tulee puhumaan kanssani kahden kesken.

Mä olen lukenut pitkää teidän blogia ja haluan kiittää sua siitä. Vaikka en ole pervouteni kanssa mitenkään kaapissa, hätkähdän kieltämättä koska konteksti on niin vieras, mutta pääsen nopeasti asian kanssa sinuiksi. Ja totean taas kerran, että maailma on kovin pieni paikka. 

Silloin ekana päivänä kun mä haastattelin sua ja kuulin sun perheestä, niin mulla alkoi pyöriä sellainen päässä, että sä olet jostain tosi tuttu. Mä en saanut ensin kiinni, mikä siinä oli, mutta sitten mä näin tuon sormuksen sun peukalossa. Jossa on toi diagnoosiluokitus, pervouden siis. Ja sitten kun sä asut vielä tässä kaupungissa. Niin mä sitten osasin yhdistää sut blogiin. 

Niin, siis mä olen kanssa pervo ja olen alusta asti lukenut teidän blogia. Että en mä ehkä ole ihan niin täydellinen ja sovinnainen, mitä ulkonäkö antaa ymmärtää. Nainen kertoo omasta kuviostaan, johon kuuluu vahvasti daddy ja babygirl –elementtejä. Korut, pukeutuminen, kampaus, tyttömäisyys ilmentävät dynamiikkaa arjessakin ja auttavat kiinnittymään toiseen, silloinkin kun ei olla fyysisesti samassa tilassa.

Kohtaaminen päättyy lämpimään halaukseen ja lupaukseen, siitä että jatkamme ajatustenvaihtoa meilitse. Ja näin tapatuukin.

Kohtasimme muutama viikko sitten uudelleen koulutuksen lähijaksolla ja menimme sovitusti muutamalle lasilliselle. Puhetta riitti. Pervoilusta, dynamiikasta, elämästä, ihmisistä, opinnoista, arjesta. 

Elämä on. Kohtaamisia. Uusia ihmisiä. Tulevia ystäviä. Kaikkea.

Juhla, juhliin kutsu ja salasuhde-mainos

Olen kesän mittaan välillä jännittänyt erästä tilaisuutta. Kutsu tähän arvokkaaseen juhlaan tuli blondin avecina, enkä mistään hinnasta olisi halunnut jättää sitä väliin. En ole ollut vastaavassa juhlassa aikaisemmin, ja niinpä minulle pukkasi pienimuotoinen vaatekriisi.

Syy tähän kriisiin oli hyvin yksinkertainen. Olen vahvasti sitä mieltä, että ruuminrakenteelleni ei sovi tumma puku ja vielä vähemmän se sopii omaan mielenlaatuuni. Mutta hätä ei ollut tämännäköinen, koska vaatekaapistani löytyi kuitenkin jotain, jonka laittaisin smart casual -termin alle. Mutta silti kiemurtelin peilin edessä ja pohdin lähteväni Dressmaniin. Sitten blondi heitti ihan puskista, että laita pervobilevaatteet päälle. Tähän väliin lienee hyvä huomauttaa että pervovaatteeni eivät ole kovinkaan "pervoja". Vaikka täytän niillä dress code -vaatimuksen, minun pitää onnistua jotenkin miellyttämään myös itseänikin. Niinpä dress coden täyttävät bilevaatteet ovat minulle maiharit, kiltti, valkoinen paitapusero, liivi ja jokunen koru kaulassa. No ei, taisin huudahtaa, mutta blondin vakuuteltua kuinka "outoja" kaikki muutkin juhlijat olisivat, pidin lopulta ajatusta hyvänä ja jopa kiinnostavana.

Juhlapäivä oli hektinen blondin ollessa töissä koko päivän, osin myös järjestelemässä tulevia juhlia. Itse taas olin aamusta asti kisailemassa ja jouduin luovuttamaan paikkani varamiehelle kiiruhtaessani minimimarginaaleilla kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Nopea suihku, vermeet päälle ja kävellen kohti bussipysäkkiä. Naapuri tuli vastaan pihakäytävällä ja hän moikkasi normaalisti ilman kummempaa tuijottamista. Bussipysäkillä tilanne olikin toisin, vaikka siinä yksin seisoskelinkin. Vähintään joka toisesta autosta suorastaan tuojotettiin lasit huurussa, ja taisipa yksi auto jopa jarruttaakin, jotta sai tarkennuksen kohdalleen. En tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa.

Blondi oli kuitenkin oikeassa, ja juhlijat olivat juuri niin rentoja ja sinut maailmojensa kanssa kuin hän oli kertonutkin. Omakin oloni oli juhlissa varsin rento ja iltajuhla oli menestys.

*****

Mutta onhan niitä dress coden mahdollistaviakin tilaisuuksia tulossakin ja nyt seuraa pieni mainos.

Turun Baletti järjestää lauantaina 20.9.2014  Fetish Clubin. Ennen tätä clubia pidän uusien infon, jonne olet kovin tervetullut jos tunnet pienenkin kipinän.

Turun Baletin infotilaisuus uusille juhlijoille ja BDSM:stä hiljattain kiinnostuneille

Mietitkö mitä bileissä tapahtuu? Mitä saa tehdä ja mitä ei? Onko pakko tehdä jotain? Millaista on turvallinen juhliminen ja BDSM? Mitä turvallisuustekijöitä BDSM:ssä olisi hyvä ottaa huomioon?

Aika: la 20.9.2014 klo 19-20 ennen Fetish Clubia. Osallistuminen ei edellytä bileisiin jäämistä.
Paikka: Showtime, Käsityöläiskatu 10, Turku
Pitäjä: Karwanaama

Infossa käydään läpi mm.
-   yleisiä BDSM-pelisääntöjä
-   turvallisuustekijöitä
-   bile-etikettiä
-   Turun Baletin toimintaa
-   aikaa on varattu myös kysymyksille ja keskustelulle

Ilmoittautumiset sähköpostilla karwanaama(at)gmail.com viimeistään 17.9. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Olethan ajoissa! Info pidetään ihan sisäänkäynnin lähellä olevassa tilassa, joten et pääse eksymään, kun löydät sisään.

Infon jälkeen voit halutessasi siirtyä jouhevasti Fetish Clubille Karwanaaman esitellessä sinulle paikat, laittet yms.

*****

Saimme muuten sähköpostia "Pohjois-Euroopan johtavalta salasuhdesivustolta", joka ystävällisesti tiedusteli haluaisimmeko mainostaa heidän sivuaan blogissamme. Heillä oli hieno yhteistyöohjelma, johon olisimme päässeet mukaan. Klikkasin mielenkiinnosta linkkiä ja kävin lukemassa heidän ehdotuksensa, vaikka vastauksemme oli jo selvä ennen koko sähköpostia. Mutta silti emme voineet välttyä siltä hauskalta ajatukselta, että jos vaikka Hitachi lähettäisi kontillisen hyrriä, niin voisimme ilomielin ne testata ja kertoa kokemuksistamme.

- Peikko