keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Alistuvan ja alistavan arvo


Helposti usein luullaan, että Ds-suhde ei olisi tasa-arvoinen. Selväähän on että perus-Virtasten mielestä näin ei olekaan. Helposti unohtuu, että aidossa Ds-suhteessa toinen haluaa alistua ja toinen taas haluaa alistaa. Eli jos kaksi ihmistä tekevät yhdessä asioita tai elävät elämäänsä juuri niin kuin se tekee heidät aidosti onnelliseksi, niin eikö se juuri ole tasa-arvoa? On hyvä myös muistaa, että Ds-suhteet sisältävät paljon variaatioita. On olemassa 24/7-suhteita, joissa alistuva on antanut kaiken vallan Alistajalleen jopa palkkatulojaan myöten, ja sitten taas niitä jotka silloin tällöin haluavat piristystä seksielämäänsa, ja sitovat kumppaninsta sängynpäätyyn ja läpsyttelvät kämmenillä pakaroille ja tuhansia sävyjä tältä väliltä. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa toteuttaa Ds:ää. Kaikki tavat ovat silmissäni yhtä arvokkaita.

On hyvä pitää mielessä, että alistava (käytän jatkossa lyhennettä D) ei ole jumala, kaikkitietävä tai edes kumppani, joka aina voisi tehdä oikean ratkaisun alistuvan (käytän jatkossa lyhennettä s) puolesta. Toki monelle s:lle olisi ihannetilanne löytää D, joka ottaisi tilanteen kuin tilanteen haltuun, kertoisi mitä ja miten pitäisi toimia talossa ja puutarhassa. Moni s olisi tällaisesta tilanteesta kovin onnellinen. D.n vastuu on melkoinen, ja useasti tuntuu, että tämän vastuun ymmärtäminen jää monilta puolitiehen. Jos nyt blondini haluaisi ehdottomasti minun ottavan tiukempaa otetta hänen elämästään, vaikka päättämällä mitä hän syö tai millaisia vaatteita hän ostaa tms., niin ystävällisesti kieltäytyisin. En olisi valmis kantamaan sitä vastuuta (en nyt ja tuskin koskaan), koska en voisi olla varma mikä ratkaisu/päätös olisi blondilleni paras. Toiseksi tiedän, että en jaksaisi panostaa näihin blondille tärkeisiin asioihin sen vaatimalla vakavuudella.

Helposti ajatellaan, ja jopa monet D:kin ajattelevat, että on helppoa olla D.
Tässähän nyt voi olla ja tehdä mitä haluaa. 
Soitanpas tuosta subilleni ottamaan minulta suihin, kun samalla katselen jalkapalloa. 
Kappas, hyvä D-kaverini on lähdössä TAFFin bileisiin, annanpa oman subini sille lainaan, niin sillä on vähän tekemistä.

Vastuu ja kunnioitus unohtuvat helposti. Jokaisen D:n pitäisi olla ylpeä s:tään. Jopa niin, että D tietää aidosti, mikä on s:lle parasta ja toimii sen mukaan. Toki on tilanteita, paljonkin, joissa D tekee ja päättää vain omista lähtökohdistaan, mutta silloinkin suhteen rajat ovat selvät, ja nämä tilanteet ovat usein molemmille nautinnollisia. Päätöksiä tehdessään D:n pitäisi olla hyvin tietoinen oman suhteensa dynamiikasta ja siitä, missä vaiheessa suhde on rakentumassa. Turhan usein näkee ja kuulee tilanteita joissa D on vienyt s:nsa kavereidensa piiskattavaksi tai viihdyttäjäksi. Ei sillä, etteikö tämä voisi oikeasti olla s:nkin halu, mutta parin kuukauden tuttavuuden jälkeen? Minne katosi se puhe vastuusta ja kunnioituksesta?

Ds-suhteessa ei ole mihinkään kiire. Jos tänään 5 cm:n tappi mahtuu sisälle, niin ei tarvitse harjoitella koko viikkoa, jotta ensi viikolla se 10 cm:n  jo mahtuisi. Tai jos on kovin ja juuri kokenut ensimmäisen kinkymiitin, niin se seuraava askel ei tarvitse välttämättä olla orjasopimuksen allekirjoitus. Ja vaikka varsinkin uusilla s:lla tuntuu olevan 110 lasissa, ja kaikki pitää kokea heti. Ja vaikka se D:sta tuntuisi kovin imartelevalta kun oma uusi s haluaisi kokea kaiken ja heti, niin vastullinen D pitää huolen siitä, että viikon, kuukausien ja vuosienkin päästä s on kunnossa.

Omasta mielestäni s antaa kauneimman asian itsestään D:n käyttöön, itsensä. Tätä kannattaa pysähtyä miettimään. Onko se kallein ja kaunein asia sama kuin ovimatto, jota tallotaan ja johon pyyhitään liat? Onko s likakaivo johon D voi kaataa oman pahan mielensä? Onko todellakin niin, että kun D on tyytyväinen niin s:kin on? Tiukkoja kysymyksiä joillekin. Monen D:n mielestä pienenkin siiman antaminen tai heikkouden näyttäminen on pois heidän auktoriteetistään. Onko todellakin niin? Onko "hajota ja hallitse" joskus toiminut ihmisen historiassa? Vai onko se vaan niin pirun helppo polku kulkea, my way or highway? Itse olen sitä mieltä, että jos D ei pysty näkemään kuin oman polkunsa, niin hän katselee tätä maailmaa liian tiukan pillin läpi.

Muutama hypoteettinen tilanne. Kuten blogiani lukevat tietävät, olen pohdiskellut viime aikoina paljon kolmen kimppaa. Kuinka helppoa ja kuinka helposti edessä olisi tilanne, jossa kaivaisin lelulaatikosta sen kaikkein ikävimmän piiskan, ja esittelisin pojulle kuinka hienoja jälkiä se jättäisikään blondini iholle. Mitäs jos esittelisin muutaman iskun liikaa, ihan vaan pikkuisen jotta poju näkee kuinka kova D olenkaan? Todella luotettavaa ja arvostettavaa.

Mitäs jos D on bileissä s:nsa kanssa. Samassa tilaisuudessa on D2 joka on D:n kamu, mutta samalla ihminen, jota s ei voi arvostaa, koska on nähnyt hänen piiskaavan humalassa. Miten toimii kunnioitettava D?

a) Käskee s:nsa tervehtiä ja käyttäytyä kunnioittavasti D2:ta kohtaan?
b) Käy keskustelun suoraan D2:n kanssa ja säästää s:nsa ikävältä tilanteelta?
c) Jotain muuta?

Helpoin tie ei ole aina se kunniakkain.

Jos joskus heti leikkimme jälkeen komentaisin blondini pukeutumaan ja hakemaan minulle lähikaupasta jotain, niin olen varma että hän unohtaisi, mitä on tekemässä ja eksyisi ulkona. Sain leikkiä hänen kanssaan ja toteuttaa syvimpiä halujani ja fantasioitani hänen kanssaan, mutta minussa ei ollut miestä hoitamaan hänet tähän maailmaan takaisin. Jälkihoidon poisjättämiselle ei ole olemassa (teko)syitä. Mielestäni on raukkamaista leikkiä, jos ei pysty antamaan jälkihoitoa. Arvostus ansaitaan teoilla - ei sillä, kenellä on pisin kokemus tai komeimmat piiskat.

Omasta mielestäni hyvä D on sekoitus monesta asiasta. Hän on keskustelutaitoinen, tunneälyinen ihmistenlukija sekä tiukka käskijä. Hän on opettaja ja oppilas (hyväksykää tämä). Hän on kunnioitettava ja luotettava ystävä, johon s tietää tilanteen kuin tilanteen tullen pystyvänsä luottamaan. Hän pitää huolta s:nsa seksuaalisista tarpeista (tämä sisältää tosin monen monta aspektia). Ja parhaassa tapauksessa hän on myös kumppani ja rakas. Mitä D saa tästä kaikesta? Hän saa s:nsa, kokonaan.

No olenko minä tätä kaikkea? EN. Olen tehnyt samoja virheitä, joista tässä paasaan. Pyrin toimimaan niin kuin tässä kirjoitan, ja välillä tuntuu että onnistun. Hyväksyn sen, että eteen tulee tilanteita, joihin en ole varautunut, mutta se mikä vaikuttaa pätöksentekooni eniten on suhteemme. Mikä on blondilleni parasta ja mikä on Minulle parasta. Olen vielä oppilas.

Nyt kun luin tekstini uudestaan oikolukiessani, huomaan paasaavani. Syyllistyn siihen, kun joku asia on minulle tärkeä. Nyt sinulla on mahdolisuus haastaa mielipiteeni ja keskustelisin kanssasi mieluusti. Ja usko pois mieluusti muutan myös mielipidettäni, jos siihen on syytä. Mutta älä laita perusteluksi "koska näin olen tehnyt jo 30 vuotta".

*****

Blondi kommentoi

En tiedä, onko olemassa yhtään sellaista alistuvaa, joka ei haluaisi kaikkea heti. Jos on, niin kuulisin sen mielelläni. En myöskään tiedä, onko olemassa sellaisia alistuvia, jotka kokisivat saaneensa tarpeeksi. Ainakin minuun on sisäänkirjoitettu tarve saada aina vaan lisää ja enemmän. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 

Juuri tämän vuoksi alistavan rooli on pelottavan vastuullinen. Rajoittaa, rajoittaa ja vielä kerran rajoittaa. Päättää ja siten myös tietää, että mitä toinen on milloinkin valmis kestämään ja ottamaan vastaan. Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Leikissä ja leikin ulkopuolella. Lisäksi alistavalla on huomioitavana vielä oma jaksamisensa. Miten kehoni voi tänään? Miten mieleni voi tänään? Mitä olen valmis antamaan? Mistä olen valmis kantamaan vastuun? Miten saatan loppuun aloittamani siten, että molempien hyvinvointi on turvattu? 

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että myös alistavalla on käytössään turvasana, jolla hän voi laittaa leikin poikki. Jos huomaa alistuvan olevan sellaisessa mielentilassa, että on syytä lopettaa, mutta alistuva ei itse ymmärrä tätä. Uskokaa pois, näinkin voi käydä. Ainakin meille on käynyt näin. Tai jos alistava on itse haukannut liian ison palan kakkua, ja huomaa olevansa keskellä sellaista tilannetta, jota ei enää hallitse tai jossa on ehkä jopa menty jo vähän liian pitkälle. 

Yhtä tärkeä on myös alistavan jälkihoito. Sen merkitys on nollata tilanne myös alistavalle. Normalisoida tilanne, jossa alistava on tehnyt asioita, joita hän ei tavallisessa elämässä tee. Satuttanut, nöyryyttänyt, alistanut, nimitellyt, lyönyt kasvoille... Laittanut oman mielensä lujille, vaikka toki nauttien. Meillä Peikon jälkihoito tulee aina sen jälkeen, kun minut on saateltu takaisin ihmisten ilmoille. Se sisältää usein silittelyä, hellää suuseksiä ja muuta Peikon mieltä tyynnyttävää. 

Peikko kirjoittaa yllä sellaisesta skenaariosta, että alistuvan tulisi osoittaa kunnioitusta kaikilla alistaville. Minulle ajatus on hyvin vieras. En voi osoittaa kunnioitustani ihmiselle, jota en tunne pelkästään sen perusteella, mikä hänen roolinsa pervoyhteisössä on. Olen valinnut, että alistun Peikolle. Se ei tarkoita, että automaattisesti olisin alistuva muille. Ei missään tilanteissa. Ystävissäni on alistavia henkilöitä, joita kunnioita syvästi. Mutta en siksi, että he ovat alistavia, vaan siksi, että he ovat ystäviäni ja ansainneet kunnioitukseni.

Arvonsa tunteva

1 kommentti:

  1. Todella hyviä kommentteja molemmilta ja tärkeitä asioita pohditte!!

    VastaaPoista